Miekkailusilmikko

Urheilumaailman eriskummallisimman näköisiin varusteisiin kuuluu varmasti miekkailusilmikko. Silmikon tehtävänä on luonnollisesti suojella miekkailijan kasvoja ja päätä nopeatempoisessa lajissa. Vuonna 1923 painetussa Miekkailun käsikirjassa mainitaan, että ”kypärin” täytyy olla ”huolellisesti valmistettu hyvistä tarpeista. Kasvoja suojaavan rautalankaverkon täytyy olla niin tiheä, että miekan kärjen ei ole mahdollista tunkeutua sen läpi.” Kypärän sisäpuolella rautalankaverkko on tuettu ristikolla, jotta kypärä ei menisi kasaan miekan iskuista. Nahkapehmikkeitä löytyy korvien, leuan ja päälaen kohdalta. Niiden kuului olla nahkaa, eikä missään nimessä metallia. Muutoin iskun voimasta aiheutunut kolahdusääni olisi niin voimakas, että miekkailija saattaisi vahingoittua. 

Tätä miekkailusilmikkoa käytti alivänrikki Josef Edvard Richter (1829–1910), joka tunnettiin Hämeenkyrön Pakkasen tilan isäntänä. Pakkanen oli alueen isoimpia tiloja ja palvelusväkeä oli kohtalaisesti. Ehkäpä siksi Richterille jäi aikaa myös miekkailuharrastukseen.